Päätin kertoa mun elämäni miehestä nyt ja minkälainen seikkailija se pentuna oli,toista samanlaista ei tuu olemaan ikinä mun elämässä♥
Nimi: Cullannuppu Eli Kusti (ei saa minua syyttää tuosta oikeasta nimestä kasvattaja sen antoi)
Rotu: tiibetinspanieli
Väri:Musta-valkoinen
Ikä:6v
Muuta: Kusti on mun ikioma ja rakastan kustia enemmänku mitään muuta,Kusku on vähä arka herra eikä pidä retuuttamisesta tai jos tunkee naaman lähelle paitsi silloin jos oma mamma(eli minä) sen teen,Muitten on turhaluulo pestä tätä herraa,harjata tai leikata kynsiä ilman hampaan jälkiä mutta kun mamma tekee sen niin on poika ihan kiltisti.Kustista on tullut iän myötä laiska koska on todettu sydänsairaus joka on täsmälleen sama mikä itellä on ja tauti ei oo mitenkään vaarallinen nostaa vaan verenpaineet korkeemmalle kun normaalisti.
''Rakkaalla lapsella on monta nimeä'' joka myös koskee Kustia.Useimmat näistä nimistä on tyyliin : Kusku(sillon kun pitää kutsua luokse) kusmutterson (pienenä nimi oli kusimutteri koska kusta nimen omaa oli kaikkialla) Homppeli (ei kiinnostu nartuista mutta uros koiria on paljon kivempi astua ja vemputtaa vaikka herra onkin leikattu) Ja sitten yli ällö Mamman mussukka muttakun se on :>
True Story: Kun kusti oli 3kk ikänen sitä opetettiin pysyy pihassa niin kuin vanhat koirat,kaikki meni ihan hyvi mut sitten ku sedän Beagle tuli käymään ja se lähti pinkoo jäniksen perään pikku Kustihan lähti myös,Sitä ei aluks huomattu koska oli pimeetä ja oli talvi ja lunta tuli paljon,yhtä äkkiä huomattiin et sedän Beagle Essi juoksee metästä mutta kustia ei näy eikä kuulu.
Totta kai saman tie lähettiin ettimään mut missään ei näkyny ja jälkiä ei löytyny koska tuli niin paljon lunta.
Me palkattiin kaks jäljittäjää koiriensa kanssa ettimään mut jäljet hukku kummallakin kerralla samaan kohtaan.
Yöllä oli pakkasta melkein 35 astetta ja päivällä 20,kusti oli ollut jo viikon kateissa ja oltiin varmoja että nyt mun pieni rakas on kuollut sinne koska epätodennäköistä että noin pieni ja nuori koira selviäis.
Oltiin laitettu lehteen ilmotus ja lappusia kaikkialle vaikka se turhalta tuntu...
Vähän yli viikon päästä meille soitti mies ja sano että meidän koira on löytyny.
Sillon tuli isompi itku ja olin niin onnellinen.Kusti oli taivaltanut viikon jossain ja paikka mistä se löytyi oli melkein 20km päässä meiltä ja tämä pikku ukko oli jotenki sinne asti päässy ja autotalliin suojaan,Kusti vietiin aamulla eläinlääkäriin ja se ei ollut nälkiintynyt edes eikä laiha se oli vaan väsynyt.Puol tuntia se nukku ja taas jakso reuhata.Edelleen Kustista huomaa että se on tosi kovapäinen kaveri no mut onhan se Tipsu :)
Eniten ihmetyttää se että mitä se on syönyt kun ei ollut ollenkaan nälkä mut tärkeintä on et löyty♥ :)
''Huomenta mamma''
